Otsikko	OECD:n koulutuspolitiikka-arviointeihin suhtauduttava kriittisesti (Väitös: FM Johanna Kallo)
Julkaisuvapaa	klo

Perjantaina 18. syyskuuta 2009 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (auditorio Edu1, Educarium-rakennus, Assistentinkatu 5) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Johanna Maaria Kallon väitöskirja "OECD education policy. A comparative and historical study focusing on the thematic reviews of tertiary education" (Vertaileva ja historiallinen tutkimus OECD:n koulutuspolitiikasta ja korkea-asteen koulutuksen teematutkinnoista). Virallisina vastaväittäjinä toimivat professori Roger Dale Bristolin yliopistosta ja professori Jussi Välimaa Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Risto Rinne.

FM Johanna Kallo on syntynyt 1973 Rovaniemellä ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1992 Rovaniemen Lyseonpuiston lukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 1998 Turun yliopistosta. Hän toimii tutkijana Turun yliopistossa. Väitös kuuluu kasvatustieteen alaan.

Väittelijän yhteystiedot toimittajia varten: s-posti johkal[at]utu.fi, matkapuhelin 040 527 9598.

Väittelijän kuva: http://www.utu.fi/vaittelijat/kallo_johanna.jpg

Kasvatusalan tutkimuksia 45
ISBN 978-952-5401-47-9

Ohessa seloste väitösaiheesta.
_ _ _ _ _

OECD:n koulutuspolitiikka-arviointeihin suhtauduttava kriittisesti

Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD:n laatimiin julkaisuihin viitataan usein poliittisessa päätöksenteossa, akateemisissa tutkimuksissa ja tiedotusvälineissä. Järjestön suosituksiin on ollut tapana vedota perusteltaessa julkisen sektorin uudistuksia ja poliittisesti vaikeita päätöksiä. Yhtenä tuoreimpana esimerkkinä tästä on Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 7/2009), jossa uudistusten välttämättömyyttä perustellaan suosituksilla, jotka OECD julkaisi vuonna 2006 ilmestyneessä Suomen korkea-asteen koulutuksen arvioinnissaan. FM Johanna Kallon väitöstutkimus osoittaa, että järjestön laatimien arviointien sisältöihin ja niihin menettelytapoihin, joilla OECD:n arviointeja käytetään kansallisen tason poliittisessa päätöksenteossa, tulisi kiinnittää kriittistä huomiota.

Johanna Kallo tarkastelee väitöskirjassaan OECD:n historiaa, hallinnan tapoja ja järjestön suhteita muihin kansainvälisiin organisaatioihin. Pääpaino on tapaustutkimuksessa, jossa selvitetään, miten OECD:n 2006 julkaistua arviointia Suomen
korkea-asteen koulutuksesta on käytetty meneillään olevissa yliopistouudistuksissa. Suomen tapaustutkimusta verrataan tapaustutkimukseen Iso-Britanniasta.

Tutkimukseen haastateltiin 29 asiantuntijaa OECD:stä ja Euroopan maiden yliopistoista. Lähdeaineistona ovat OECD:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen julkaisut ja dokumentit. Tapaustutkimusten lähdeaineistona ovat OECD:n arvioinnit, Suomen hallituksen esitykset ja hallitusohjelma 2007, lainsäädäntö, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmat, opetusministeriön laatimat taustaraportit ja selvitykset sekä Iso-Britannian opetushallinnon korkeakoulutusta ja OECD:tä koskevat asiakirjat.

OECD:n arvioinnit vaikuttavat jäsenmaiden lainsäädäntöön ja politiikkaan

Tutkimus tuo uutta tietoa OECD:stä jäsenmaidensa poliittisen päätöksenteon taustavaikuttajana. Järjestön valta on levinnyt virkamies- ja asiantuntijaverkostoidensa kautta laajalle jäsenmaidensa yhteiskuntiin ja akateemiseen maailmaan, demokraattisen päätöksenteon taakse. OECD:n toiminta ulottuu lähes jokaiselle julkisen sektorin osa-alueelle. Koulutussektorilla toiminta on ollut laaja-alaista; järjestö on julkaissut perustamisensa jälkeen (1961) yli tuhat teosta vajaasta sadasta eri koulutusalan aiheesta.

OECD:n lainsäädännöllinen valta on rajallinen, mutta sen rinnalle järjestö on kehittänyt muita tehokkaita hallinnan keinoja. Järjestön laatimat arvioinnit, suositukset ja indikaattoritutkimukset yhdessä Euroopan unionin toimintatapojen kanssa muodostavat 2000-luvulla kansallisen koulutuspoliittisen päätöksenteon ympärille niin kutsuttuja pehmeitä lakeja eli uudenlaisia hallinnan tapoja, joiden tavoitteena on vaikuttaa jäsenmaiden lainsäädäntöön. OECD:n arvioinnit jäsenmaistaan ovat esimerkki tämäntyyppisistä pehmeistä laeista, jotka lisäävät jäsenmaiden välistä kilpailua, vaikuttavat kansallisten päätöksentekijöiden käsityksiin tulevaisuuden politiikan suunnista ja johtavat sitä kautta kansallisiin lakiuudistuksiin.
Globalisaatiossa OECD:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen asema korostuu. Kansallisvaltioiden kapasiteetit vastata itsenäisesti globaaleihin ongelmiin ovat vähäiset, mikä puolestaan lisää riippuvuutta kansainvälisten järjestöjen arvioinneista ja suosituksista. Myös kansainväliset järjestöt joutuvat mukautumaan globalisaatiossa. Tutkimuksesta käy ilmi, kuinka OECD:n, EU:n ja Maailmanpankin koulutusohjelmat ovat lähentyneet toisiaan viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Lähentymisen taustalla ovat järjestöjen väliset hankkeet ja yhteistyösopimukset sekä jäsenmaiden vaatimukset päällekkäisyyksien poistamisesta järjestöjen ohjelmissa.

OECD:n arviointeja tilataan kansallisen päätöksenteon tarpeisiin

Tapaustutkimukset antoivat lisätietoa OECD:n arviointien käytöstä Suomen ja Iso-Britannian korkeakoulupolitiikassa. Tapaustutkimus osoittaa, kuinka OECD:n vuonna 2006 julkaistua korkea-asteen koulutuksen arviointia on käytetty perusteluina useissa Suomen korkeakoulupolitiikan uudistushankkeissa kuten rakenteellisen kehittämisen hankkeissa ja uuden yliopistolain valmistelussa. Myös Iso-Britanniassa uudistusehdotuksia, kuten vuosituhannen vaihteessa säädettyjä uusia korkeakoulututkintoja, on perusteltu OECD:n arviointien suosituksilla.

Tutkimukseen tehtyjen asiantuntijahaastattelujen perusteella OECD:n laatimiin arviointeihin ja arviointien käyttöön päätöksenteon perusteluina tulisi suhtautua kriittisesti. Järjestön julkaisemat arvioinnit ovat luonteeltaan subjektiivisia ja edustavat järjestön omia ja sen nimittämien asiantuntijaryhmien näkemyksiä kohdemaan tilanteesta. Samalla ne tuottavat konsensuaalista tietoa eli arviointien sisältöä on suunnattu arvioinnin tilanneen jäsenvaltion virkamiesten ja poliittisen päätöksenteon tarpeisiin.

Tapaustutkimukset osoittavat, kuinka kansalliset sidosryhmät hakevat OECD:n arvioinneista tietoa, valikoivat OECD:n arvioinneista omien intressiensä mukaisia suosituksia ja muuntelevat järjestön väljästi määrittelemien suositusten sisältöjä eri poliittisiin asiayhteyksiin sopiviksi. Tyypillistä on, että OECD:n arviointi tilataan tukemaan suunnitteilla olevia kansallisia koulutuspoliittisia uudistuksia.
Kallon tutkimuksessa todetaan, että lakiuudistusten perustelu ulkoisilla syillä (kuten OECD:n arvioinnit, Euroopan komission tiedonannot, muiden maiden parhaat käytännöt, globaali kilpailukyky) vähentää tarvetta keskustella kansallisella tasolla uudistusten arvoista, uudistusten taustalla vaikuttavista ideologioista ja uudistusten sopivuudesta kansalliseen kontekstiin.

Yhteystiedot

Turun yliopiston viestintä sähköposti: <viestinta@utu.fi> puhelin: (02) 333 5909, 333 5979, 333 6225 telefax: (02) 333 6310 <http://www.utu.fi/viestinta>